26.8.2016

Yksittäistapaus

Tapasin tässä eräänä päivänä uravalmennusasiakkaani. Käytiin läpi kuulumisia ja otettiin siinä kahvikupilliset juttuseuraksi. Hiljalleen siirryttiin sitten näihin työelämän haasteisiin, joita hänellä jonkin verran on. Kuten kaikilla asiakkaillani.

Tämä kyseinen asiakas oli sellainen, joka oli tullut ystävänsä suosituksesta minun yksityisasiakkaakseni eli maksaa palvelun omasta lompakostaan. Kukaan ei ole häntä siihen pakottanut ja hän ei saa mitään "muka" etuja siitä, että osallistuu uravalmennukseen.

Eli lähtökohta on melkoisen hyvä, sillä asiakas on todellakin tosissaan eikä ole halukas tottumaan työttömyyden ihanaan joutilaisuuteen, jossa elämän tulot ja menot ovat sopivassa tasapainossa etuustaistelun kanssa. Tilanteeseen, jossa opitaan sanomaan Te-toimistossa, uravalmennuksessa, sukulaisille ja tuttaville ne asiat mitä oletetaan haluttavan kuulla.

Ei, tämä asiakas on tosissaan.

Totta puhuen, tämä asiakas ei ole yksittäistapaus. Kaikki asiakkaani, keiden kanssa teen sitoutuneena asiakkaan tavoitteisiin töitä, ovat samankaltaisia. Maksavat he itse, työnantajansa, Te-toimisto tai vaikka pro bonona.

Koska kyseessä oli kuitenkin vasta toinen tapaaminen kävimme työnhakumateriaalit läpi ja hieman korjailtiin niitä. Hyvää työtä oli asiakkaani tehnyt, ei sillä... Lisäksi kävimme läpi mahdollisia avoimia piilotyöpaikkoja, joita olin hänelle yrittänyt etsiä ja myös hänen etsimiään työpaikkoja. Mukana oli myös niitä mihin oli hakemuskin jätetty.

Asiakasta voisin sen verran yksilöidä, että hänellä on kaksi ammattia, joihin on molempiin hyvä koulutus. Hän myös aidosti oivaltaa mikä tässä yhdistelmässä lisää hänen kiinnostavuuttaan työmarkkinoilla. Lisäksi hänellä on myötäsyntyistä kiinnostusta haettavia tehtäviä kohtaan. Voisin vielä mainita sen, että asiakkaani pärjää ihan mukavasti neljällä kielellä.

Elämäntilannekin on asiakkaallani melkoisen mukava. Aikuiset lapset ja pitkä avioliitto. Ystäviäkin on. Terveys on kunnossa ja muutenkin vaikutelma hänestä on kaikin puolin myönteinen.

Usein uravalmennuksissa syystä tai toisesta tapahtuu niin, että asiakas on "herkkänä". Tämä ilmenee mm. kyyneleinä, kuten tässä tapauksessa.

Tämä asiakas, joka on koko ikänsä tehnyt asiat oikein ei aidosti voi ymmärtää miksi hän ei pääse taustallaan edes haastatteluun. Hän ei halua pitää yhteyttä ystäviinsä, koska "ei ole mitään mukavaa kerrottavaa". Asiakas häpeää leimaa, jonka työttömyys on hänelle tehnyt. Eikä vähiten sitä, että hän ajattelee ystäviensä ajattelevan hänestä samalla lailla.

Ja toistan: asiakas ei ole ns. yksittäistapaus.

P.S. Kuvan varis on harmaa, mutta kaunis / komea ja älykäskin eläin. Sen huomaa kun niitä tarkastelee yksilöinä ja parvina.


Ei kommentteja: