30.7.2015

Tanssi, laulu ja urheilu...

...sekä muukin jouten olo saattaa houkutella nuoria ja miksei kaikeinikäisiäkin.

Joku haluaa kirjoittaa kirjan, toinen tehdä elokuvan, kolmas koodata pelejä jne.

Tuntuukin välillä hyvin ristiriitaiselta kuunnella kokemuksia nuorista ja nuorilta siitä miten toisaalta kannustetaan toteuttamaan itseään ja toisaalta asettautumaan kulutusyhteiskunnan ehtojen armoille osaksi markkinatalouden rattaita.



Eihän siinäkään varmasti suurempaa vikaa ole, että pyritään kertomaan jälkipolville erinäisin tavoin, että jos meinaa syödä, niin pitää - jos ei nyt ihan kasvattaa - niin ainakin ansaita rahat, jolla ruokalasku maksetaan.

Jostain syystä tuppaa olemaan kuitenkin niin, että poliittisesta järjestelmästä riippumatta on aina jonkinlainen vaihdonväline tarpeellinen ostoksilla ollessa.

Unelmoimiminen on erityisesti nuorten etuoikeus ja unelmointiin kuuluvat myös mahdottomat tavoitteet ja toiveet.

Mielestäni meidän jotka ohjaavat ihmisiä työelämän haasteissa, tulisi kannustaa ihmisiä kohti mahdotonta. Ei kuitenkaan lupaamalla kuuta taivaalta tai automaattista menestystä kunhan vaan harjoittelee tms. Nimittäin tämä ääripää, joka kannustaa tekemään hölmöyksiä pitäisi.... No tiedätte kyllä.

Kun nuori haluaa menestystä, nuori haluaa hyväksymisen lisäksi myös palvontaa, mutta ennenkaikkea mahdollisuutta toteuttaa itseään.

Voi olla, että rock- tai urheilijaelämä sisältää dokaamista, pössyttelyä, epämääräisiä suhteita - ainakin hetken aikaa. Varmaa on, että kuka tahansa, joka aikoo pärjätä itseään ilmaisemalla joutuu tekemään töitä.

Pätkätyöt kunniaan!

Ja nimenomaan TÖITÄ! Harjoittelua, siivouskeikkaa, harjoittelua, tarjoilukeikkaa, harjoittelua, kassakeikkaa, harjoittelua, työttömyyttä....

Vielä joitakin vuosia sitten pystyi menemään töihin hyvin helposti ilman koulutusta. Hämmästyttäväähän siinä oli, että työt tuli tehtyä ja samalla lisättyä kotimaista kysyntääkin.

Miksipä emme siis madaltaisi mahdollisuuksia tehdä näitä töitä sen sijaan, että pakotamme käymään pitkiä ja usein liiankin turhia koulutuksia tai suorittamaan erilaisia kortteja tai passeja.

Olen huomannut, että kyllä se tuoppitäyttyy nappia painamalla. Olen myös huomannut, että kauhean mukavia asiakaspalvelijoita tuntuu piisaavan. En vain ole oikein ymmärtänyt sitä, että mitä arvonlisää ne passit siihen tuo?!?

Vastuullisesti....

Huolestuneille vanhemmille ja tantoille yleensäkin tiedoksi, niin usein käy niin, että kun unelma on kevyt, niin arki tulee ja vie hihnalle tai konttoriin. Eli ei kannata huolestua, vaan pikemminkin toivoa, että uusi sukupolvi ei kadu tekemättä jättämisiä ihan niin paljon kuin edellinen.

Niin ja että ei ikärasismista syytettäisi, niin totean vaan, että se yli kolmekymppinen joka heittäytyy kokopäivätoimiseksi prosaistiksi tms. ymmärtää riittävän usein riskin kulutustottumuksien kaventumiseen liittyen.

Tuosta kuvasta. Siinä on monta miljonääriä jo pelkästään Pietarin SKA:n joukkueessa....

Ei kommentteja: