5.10.2013

OMATUNNON KYSYMYS


Tämnkertaisessa kirjoituksessani käsittelen omatuntoa ja sosiaalisuutta. Yleisseen kielenkäyttöön on syntynyt termejä sosiaalinen omatunto, vastuullisuus, rinnallakulkeminen, vuorovaikutus, kannustava vuorovaikutus jne. Olen usein esittänyt itselleni kysymyksen, että "mitä v****a?!?!" kuullessani noiden sanojen käyttöä ja halusinkin tuoda esille oman näkokulmani tähän käsite maailmaan.
Aihetta pohdiskellessani huomasin joutuvani alueelle, jossa minua viisaammat etsivät totuutta ja ns. "rämpivät suossa". Tästä en kuitenkaan halunut lannistua, vaan päätin kirjoittaa aiheesta lyhyesti ja yksinkertaiseti keskittyen laajaan aihealueeseen lyhyesti työllistymisen näkökulmasta.

OMATUNTO JA SOSIAALISUUS


Omatunto on yksilön kokemus oikeasta ja väärästä. Toisin sanoen yksilöllä on omatunto ja yhteisön omatunto on yksilöiden arvojen summa. Viisaampi ja kattavampi selitys omatunto -käsitteestä löytyy Wikipediasta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Omatunto.
Sosiaalisuus on pragmatistisen kasvatusfilosofian termi, mikä kuvaa yksilön ja yhteisön välisen vuorovaikutuksen merkitystä. Enemmän tietoa sosiaalisuudesta löytyy mm. Wikipediasta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Pragmatistinen_kasvatusfilosofia#Sosiaalisuus

YRITYS SEKTORIN TYÖNTANTAJAN  OMATUNTO


Yrityksien omatunto on totuttu kyseenalaistamaan. On syntynyt käsitteitä mm. eettisestä yrittäjyydestä, hyvä yrityskansalainen jne. Yleensä näillä käsitteillä tarkoitetaan yritystoiminnassa huomioitavia muita arvoja kuin voiton tekeminen. Voiton tekemisen lisäksi muiden arvojen huomioiminen voiton ei ole huono asia, päinvastoin. Vaikka osakeyhtiölaki korostaakin voiton tekemistä, ei se sulje pois muita arvoja yritystoiminnasta.Yrityksen arvot ovat omistajiensa ja yritystä edustavien ihmisien arvoja. Usein tilanne on myös sellainen, että yrityksen edustajat noudattavat yrityksen arvoja omatuntonsa vastaisesti. Näissä em. tilanteissa syntyy yleensä ristiriitoja, jotka johtavat... no lyhyesti sanottuna: uuden työpaikan etsimiseen tai vähintäänkin rakentavaan arvokeskusteluun yrityksen sisällä.

JULKISEN SEKTORIN TYÖNANTAJAN OMATUNTO


Yksityiseen sektoriin verrattuna julkisen sektorin toiminnassa on omatunto päättäjiensä näköinen. Kuitenkin julkinen sektori on hyvin usein tekijöidensä kautta perustellut olemassaoloaan mm. omatunto tai arvo asiana. Mielestäni perustelu ei kestä lähempää tarkastelua, sillä omatunto ei ole riippuvainen työskentely-ympäristöstä. Ajattelu syntyy pohjimmiltaan siitä, että on olemassa joitakin yhteiskunnan osa-alueita, joita tulee ylläpitää julkisin varoin, koska se ei olisi kannattavaa tai muuten mahdollista yksityiselle toimijalle.

OMATUNTO OSANA PÄÄTÖKSEN TEKOA


Kun verrataan julkista toimijaa yksityiseen toimijaan, on yksityisellä toimijalla omatunnon käyttöön paremman edellytykset. 
Julkisen sektorin tehtävissä toimivat henkilöt menevät usein todellisten tai kuviteltujen säädöksien taakse. Yksityisellä sektorillakin säädöksiä on noudatettava, mutta toimintamallit mahdollistavat laajemman tilannekohtaisen soveltamismahdollisuuden kuin julkisella sektorilla.
Julkisen sektorin ongelmana pidänkin ensisijaisesti sitä, että virassa tai toimessa oleva henkilö joutuu luottamaan esimiehensä tulkintaan säädösten oikeudesta. Ristiriitojen ratkaiseminen mm. hallinto-oikeuksissa on lisääntynyt ja tämä aiheuttaa henkilökohtaisia hankaluuksia molemmille osapuolille sekä vaikeuttaa toimivaa päätöksentekoa. Valitusoikeuden kaventaminen ei mielestäni ole oikea ratkaisu, vaikka sitäkin ovat virkamiehet olleet ajamassa eteenpäin.  

VASTAKKAINASETTELUN AIKA


Tällä hetkellä julkisella sektorilla työskentelee yhä kasvava joukko ihmisiä, jotka voisivat työskennellä samoissa tehtävissä yhtälailla yksityis sektorin työnantajan palveluksessa. Perinteisesti ajatellaan, että vähintäänkin sosiaali-, opetus-, hoiva- ja turvallisuusalat ovat mahdollisia vain julkisina palveluina toteuttaa. Varauksena pidetään sitä, että yksityinen työnantaja tarvitsee kuitenkin julkisen sektorin tukea onnistuakseen yleishyödyllisten tehtävien toteuttamisessa. Oman mielipiteeni mukaan on tärkeää ylläpitää toimivia palveluntarjoajat jokaiselle elämän osa-alueelle. Julkinen palvelutehtävä liittynee mielestäni lähinnä lainsäädäntöön, ulkopolitiikkaan, maanpuolustukseen ja yleishyödyllisten palveluiden seurantaan sekä valvontaan.

TYÖLLISYYDEN EDISTÄMINEN


Työllistymistä edistäviä esimiehiä ja päättäjiä tapaan työssäni päivittäin. Työllistämishalukkuus ja irtisanomisten kokeminen vastenmieliseksi on aivan yhtä suurta julkisen- kuin yksityissektorinkin työnantajien edustajilla.
Tämä kokemusperäinen tieto riittää minulle todistamaan, että omatunto, vastuullisuus ja sosiaalisuus eivät ole suoraan verrannollisia siihen, minkä työnantaja sektorin palveluksessa ihmiset työskentelevät.

Ei kommentteja: