8.9.2013

AMMATINVALINTAKYSYMYS

Olen ollut työssäni niin kiireinen tai ainakin käytän kiirettä sujuvasti syynä moneen tekemättä jääneeseen asiaan, kuten tämän blogin kirjoittamiseen.

Kiirehän tunnetusti lisää painetta eli stressiä. Toisaalta kiirettömyyskään ei aina ole ihan hyvä asia.

Viittaan tällä avauksellani siihen, että tällä hetkellä maassamme käydään paljon keskustelua mm. työuran pidentämisestä, opiskelusta, aikuisopiskelusta, oppisopimuksesta, ammatinvalinnasta, nuorisotyöttömyydestä, työvoimapulasta ja sote-uudistuksesta. Lisäksi joukkoon mahtuu muutama otsikko lisääkin, mutta tarkoitukseni ei ole kirjoittaa luetteloa vaan herättää keskustelua ammatinvalinnasta.

Toisaalta halutaan sitä, että ammatinvalinta tapahtuu ajallaan ja suuntautuu aitoihin mielenkiinnon kohteisiin. Toisaalta taas luodaan painetta, joka asettaa - varsinkin työuralle tulevalle - vaikean tilanteen opiskelupaikan ja siten myös ammatinvalinnan suhteen.


Kauan sitten ajateltiin, että ammattia ei valita vaan se annetaan. Isät kasvattivat pojistaan seuraajiaan käsityöammatteihin ja tyttäret naitettiin parhailla mahdollisilla naimakaupoilla.

Ymmärrettävistä syistä, ajansaatossa, tapa on jäänyt kaukaiseen menneisyyteen. Nykyisin laaditaan hyvin nuoresta alkaen urasuunnittelua. Parhaassa (tai pahimmassa) tapauksessa jo ennen kouluikää vanhemmat ihan vakavissaan suunnittelevat koulutuspolut esikoulusta yliopistoihin, mahdollistaakseen jälkikasvulleen parhaat mahdolliset lähtökohdat elämälle.

Vaaranahan on luonnollisesti se, että a) suunnitelma ei toteudu ja b) suunnitelma toteutuu. Molempien haittapuolet ovat yhtäläiset. Vaikuttaminen oman elämän tärkeisiin asioihin on jonkun muun kuin omien valintojen kautta syntyneitä.

Jos joku ajattelee, että minä puhun omiani, niin tuosta voi lukea Aamulehden reilun vuoden vanhaa juttua aiheesta: Aamulehti 13 8 2012.

Lisää aiheesta löytyy melko helposti esim. "bingaamalla", "guuglaamalla" tms.

Nykyään ammatinvalinta vaihtoehdot ovat lähes rajattomat. Koulutus on ilmaista ja nuorta kannustetaan löytämään omia unelmia noudattavia vaihtoehtoja. Unelmat ovat tärkeitä ja niitä pitää tavoitella. Elämisen mahdollisuudet ja unelmat saattavat aiheuttaa ristiriidan suhteessa tosiasialliseen työelämään. On tärkeätä yksilön ja yhteiskunnan kannalta, että unelmat eivät aja arjen edellytysten edelle, kuitenkin niin, että unelmatyön tavoittelu on mahdollista ja mahdollistetaan.

Valitettavasti usein ammatinvalinta keskusteluissa sivuutetaan keskeinen annettu tekijä: eläminen. Työtä halutaan tehdä usein elämyksien, laadukkaamman vapaa-ajan mahdollistamiseksi, rennon ilmapiirin tai muun toissijaisen vaikka ihan tärkeän, syyn vuoksi.

Mielestäni on tärkeää, että ammatinvalinta keskustelun keskiöön otetaan se, että työtä tehdään, koska asuminen, syöminen ja muu sellainen on vastikkeellista. Vastike on raha. Ja mieluiten omalla työnteolla ansaittu raha eli palkkatulo.

Minun mielestäni on hienoa että yhteiskunnassamme on toimiva sosiaalinen turvaverkko, mikä auttaa silloin kun on vaikeita elämäntilanteita. Tämä mahdollistaa edullisen terveydenhuollon, ilmaisen (tai lähes ilmaisen) koulutuksen, toimeentulotuen, työttömyyskorvaukset jne....

Nykyisin yhä useampi ajattelee, että eläminen yhteiskunnanvaroilla - eli siis sinun, minun ja muiden työssäkäyvien - olisi pysyväisratkaisu.

Työ- ja opiskelupaikoista voidaan kieltäytyä sillä perusteella, että yhteiskunta turvaa riittävän elannon. Pahimmillaan opiskelupaikka tarjoutuu henkilölle, joka ei edes aio käydä opintoja loppuun asti, vaan keskeyttää opinnot.

Opintojen keskeyttämiseen toki on myös syitä, joista ei voi opiskelijaa - varsinkaan nuorta - aina syyllistää.

Keskeistä on se, että mahdollistetaan työelämään tulevalle aito työpaikka tai todelliseen motivaatioon perustuva opiskelupaikka tai mahdollisuus viettää "tuumaustaukoa" eteenpäin vievässä ympäristössä.

Sopiva ympäristö ammatinvalinnan epätietoisuudessa olevalle on mielestäni lukio tai kymppiluokka -malliin pohjautuva oppivelvollisuuden jatkaminen.

Tässä kaksi uutista aiheeseen liittyen:

15 5 2012 Satakunnan kansa
8 8 2013 Perussuomalainen

Seurauksena tästä voisi olla se, että oikeasti motivoituneet opiskelijat löytävät koulutuspaikkansa ja turhat keskeytykset, jotka eivät hyödytä ketään, jäisivät pois. Oppilaitokset voisivat ottaa käyttöön tavan , jossa opiskelupaikan saanut henkilö, joutuisi korvausvelvolliseksi, mikäli jättää opiskelun kesken ilman perusteltua syytä.

AMMATINVALINNAN KESKEISIMMÄT NELJÄ KYSYMYSTÄ

  1. Mitä voin tehdä työkseni?
    • Kyse on siis siitä, että mihin minä kykenen, ei mitä haluan, vaikka sekin on tärkeää.
    • Mihin olen sopiva? 
  2. Miksi valitsen tämän työn/ammatin?
    • Työnsisällön lisäksi tulee miettiä juuri ne kysymykset, että tämä työ tai ammatti elättää minut.
  3. Miten tulen työskentelemään (kehittymään jne.) valitsemassani ammatissa
    • Mitkä ovat laajat mahdollisuudet kokemuksen ja osaamisen lisääntyessä?
  4. Kenelle työskentelen ammatissani?
    • Eli keitä minä palvelen työssäni? (valmistan, tuotan jne...)
    • Ketkä minut työllistävät?
Kaiken ikäisille ammatinvalinta tilanteessa oleville henkilöille tulee mielestäni esittää nämä kysymykset. Kysyjä voi olla kaveri, tyttöystävä, puoliso, työvalmentaja tai ammatinvalintaa tekevä henkilö itse. 

Haluaisin vielä tuoda esille, että nämä kysymykset esitetään tavalla tai toisella eri tilanteissa ja työelämänkaaren eri vaiheissa. Onko kuitenkin kyse siitä, että vastauksia ei käsitellä riittävästi vai onko työelämätietoisuus ja sen merkityksen suhteuttaminen isolle osalle ammatinvalitsijoista vieras? En osaa sanoa, mutta omalta osaltani jatkan pohdiskelua.

Vastausten löytäminen ei välttämättä ole aina helppoa, mutta pohdiskelu näiden kysymysten äärellä saattaa säästää monelta harmilta myöhemmässä elämässä.

Oikeanlainen ammatinvalinnan tukeminen varmasti pidentää työuria, lisää työssä viihtymistä ja osaltaan vaikuttaa asenne ilmapiirinkin kehitykseen työnteon kannalta sopivampaan suuntaan.

Työvalmentajana itse kannustan jokaista asiakastani, jolla on tosiasiallinen mahdollisuus, ponnistelemaan pois sosiaalisesta turvaverkosta. Ja ne ketkä sitä tarvitsevat pyrin mahdollisuuksieni mukaan auttamaan löytämään oikeat palvelut, jotka auttavat elämässä eteenpäin seuraavalle askelmalle kohti parempaa elämää, johon usein tämä työnteko liittyy.

Ei kommentteja: