31.1.2012

TURPA KIINNI!

Mikäli et ole katsonut Putous- sketsiohjelmaa, olet varmasti kuullut ohjelmasta ihmisten suuhun tarttuneita hokemia ja lukuisia erilaisia "viisauksia".

Ohjelman parasta antia mielestäni on se, että ammattilaiset kilpailevat tosissaan toisiaan vastaan. Ohjelmassa menestyminen edesauttaa ohjelman ulkopuolisessa elämässä ammatillista menestymistä tuottaen lukuisia työtilaisuuksia ja nostaen palkkioita.

Siitä huolimatta, että kilpailu on kovaa, reilu peli loistaa olemassaolollaan. Ihmiset, kollegat tukevat toisiaan aidosti ja ovat vilpittömän iloisia kaverin onnistumisesta yhtälailla kuin ovat vilpittömän pahoillaan omasta epäonnistumisestaan.

Tämä on mielestäni ohjelman paras anti ja MTV3 -kanavalta jopa yllättävän myönteinen ohjelmaformaatti. Vuosien varrella on joutunut tottumaan siihen, että ohjelmat aiheuttavat suoranaista aitoa pahoinvointia ja sen vuoksi aito mielihyvän tuottama tunne tuntui jopa vieraalta aluksi. Ohjelma, jossa kilpaillaan siten, että ketään ei haukuta, "selkään puukoteta", nolata, nujerreta, pahoinpidellä tms. on erinomaisen tervetullut ohjelmatarjontaan ja on ainakin minut saanut television ääreen vakituiseen katsomisaikaan.

Ohjelmassa on myös ahneuden maksimointi jäänyt toteuttamatta. Kausi on sopivan lyhyt!

Työelämässä on liian usein epäpätevää johtamista, liiallista omanedun tavoittelua, virheellisiä mielikuvia omasta osaamisestaan tms.

Kun ihmiset aidosti oppivat iloitsemaan kaverin onnistumisesta, tukevat aidosti huonoilla hetkillä ja tekevät parhaansa omissa tehtävissään, niin työssäviihtyvyys paranisi merkittävästi ilman sen kummempia "vippaskonsteja".

Työssäviihtyvyys on aihe, joka on herättänyt keskustelua arjen työelämässä, poliittisissa keskusteluissa, virkamiehissä ja laskemattomassa joukossa huonon työelämän varjolla rahastavissa konsulteissa sekä heissä, jotka jopa päivittäin kärsivät työpaikalleen menemisestä.

Olemme tyytymättömiä myös omaan itseemme. Olemme väärän ikäisiä, väärän pituisia, väärän painoisia, liikumme liian vähän, intohimomme kohteet ovat vääriä, rakastamme väärin, tunnemme vääriä ihmisiä, valitsemme väärin jne. Useissa tapauksissa riittäisi se, että olisimme valmiit hyväksymään itsemme sellaisina kuin olemme ja vain silloin kun aidosti koemme voivamme tehdä muutoksen parempaan jossain elämän osa-alueella, toimisimme sen mukaisesti.

Otsikkoni on lainaus Hieno Åhlgreenin, pitkän linjan asiakaspalveluammattilaisen, suusta. Hänen laihdutusvinkkinsä on takuulla toimiva, mutta yhtälailla se toimii monessa ihmisten välisissä tilanteissa. Kun ei ole sanottavaa; Turpa kiinni. Hyvä myyjä osaa vaieta, hyvä ostaja osaa vaieta, hyvä asiakaspalvelija osaa vaieta. Toisaalta silloin kun on aiheellista pitää pystyä myös avaamaan sanainen arkkunsa.

Meille on opetettu liian kauan "höttöistä" sosiaalisuutta, johon kuuluu puhua paljon ilman sisältöä. Olisiko nyt aika opetella myös olemaan hiljaa? Ihan yhtä lailla kuin laihduttajan aika opetella pitää turpa kiinni puolen yön aikaan jääkaapilla? Vaikeata on, myönnän...

Ei kommentteja: